ometta
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ometta (14)
- (murteellinen, Etelä- ja Itä-Häme) navetta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈomet̪ːɑ/
- tavutus: o‧met‧ta
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ometta | ometat |
genetiivi | ometan | ometoiden ometoitten omettojen (omettain) |
partitiivi | omettaa | ometoita omettoja |
akkusatiivi | ometta; ometan |
ometat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ometassa | ometoissa |
elatiivi | ometasta | ometoista |
illatiivi | omettaan | omettoihin ometoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ometalla | ometoilla |
ablatiivi | ometalta | ometoilta |
allatiivi | ometalle | ometoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | omettana | omettoina ometoina |
translatiivi | ometaksi | ometoiksi |
abessiivi | ometatta | ometoitta |
instruktiivi | – | ometoin |
komitatiivi | – | ometoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | ometa- | |
vahva vartalo | ometta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. navetta
Ks. navetta |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ometta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 342. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.