omatunto
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (persoonallisuuspsykologia) ihmisen sisäinen käsitys oikeasta ja väärästä
- yhteiskunnallinen omatunto
- (uskonto) kristinuskossa ihmisen sisäinen moraalitaju ja kaikille yhteinen käsitys hyvästä ja oikeasta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈomɑˌt̪unt̪o/
- tavutus: o‧ma‧tun‧to
Huomautukset[muokkaa]
- Ei pidä sekoittaa sanaan itsetunto.
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. ihmisen sisäinen käsitys oikeasta ja väärästä
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: omatunnoton
Yhdyssanat[muokkaa]
- omantunnonarka, omantunnonasia, omantunnonkysymys, omantunnonsyy, omantunnontuska, omantunnonvaiva, omantunnonvapaus
Idiomit[muokkaa]
- puhdas omatunto on paras päänalunen
- on levollisempaa nukkua, kun omatunto ei syytä
Aiheesta muualla[muokkaa]
- omatunto Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 4842 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa