oikeuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
oikeuttaminen (38)
- teonnimi verbistä oikeuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oikeuttaminen | oikeuttamiset |
| genetiivi | oikeuttamisen | oikeuttamisten oikeuttamisien |
| partitiivi | oikeuttamista | oikeuttamisia |
| akkusatiivi | oikeuttaminen; oikeuttamisen |
oikeuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oikeuttamisessa | oikeuttamisissa |
| elatiivi | oikeuttamisesta | oikeuttamisista |
| illatiivi | oikeuttamiseen | oikeuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oikeuttamisella | oikeuttamisilla |
| ablatiivi | oikeuttamiselta | oikeuttamisilta |
| allatiivi | oikeuttamiselle | oikeuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oikeuttamisena (oikeuttamisna) |
oikeuttamisina |
| translatiivi | oikeuttamiseksi | oikeuttamisiksi |
| abessiivi | oikeuttamisetta | oikeuttamisitta |
| instruktiivi | – | oikeuttamisin |
| komitatiivi | – | oikeuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oikeuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
oikeuttamis- | |