ohitus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ohitus (39)

  1. ohittaminen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ohitus ohitukset
genetiivi ohituksen ohitusten
ohituksien
partitiivi ohitusta ohituksia
akkusatiivi ohitus; ohituksen ohitukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi ohituksessa ohituksissa
elatiivi ohituksesta ohituksista
illatiivi ohitukseen ohituksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ohituksella ohituksilla
ablatiivi ohitukselta ohituksilta
allatiivi ohitukselle ohituksille
Muut
essiivi ohituksena ohituksina
translatiivi ohitukseksi ohituksiksi
abessiivi ohituksetta ohituksitta
instruktiivi ohituksin
komitatiivi ohituksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbin ohittaa vartalosta ohit- ja päätteestä -us

Käännökset[muokkaa]