ohikulkija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ohikulkija (12)
- sattumalta paikalle osunut henkilö
- Ilmoituksen hätäkeskukseen teki palon havainnut ohikulkija. (iltalehti.fi)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈohiˌkulkijɑ/
- tavutus: o‧hi‧kul‧ki‧ja
Etymologia[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ohikulkija Kielitoimiston sanakirjassa