ohikulkija

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ohikulkija (12)

  1. sattumalta paikalle osunut henkilö
    Ilmoituksen hätäkeskukseen teki palon havainnut ohikulkija. (iltalehti.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈohiˌkulkijɑ/
  • tavutus: o‧hi‧kul‧ki‧ja

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]