notaari
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
notaari (6)
- (oikeustiede) eräiden, nykyisin yleensä lainoppineisuutta vaativien tehtävien nimike
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnot̪ɑːri/
- tavutus: no‧taa‧ri
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | notaari | notaarit |
| genetiivi | notaarin | notaarien notaareiden notaareitten |
| partitiivi | notaaria | notaareita notaareja |
| akkusatiivi | notaari; notaarin |
notaarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | notaarissa | notaareissa |
| elatiivi | notaarista | notaareista |
| illatiivi | notaariin | notaareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | notaarilla | notaareilla |
| ablatiivi | notaarilta | notaareilta |
| allatiivi | notaarille | notaareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | notaarina | notaareina |
| translatiivi | notaariksi | notaareiksi |
| abessiivi | notaaritta | notaareitta |
| instruktiivi | – | notaarein |
| komitatiivi | – | notaareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | notaari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |