norska
Islanti[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
norska
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin vahva akkusatiivimuoto adjektiivista norskur
- (taivutusmuoto) monikon maskuliinin vahva akkusatiivimuoto adjektiivista norskur
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivi-, datiivi- ja genetiivimuoto adjektiivista norskur
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko nominatiivimuoto adjektiivista norskur
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivi-, akkusatiivi-, datiivi- ja genetiivimuoto adjektiivista norskur
Substantiivi[muokkaa]
| Taivutus | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |||
| epämääräinen | määräinen | epämääräinen | määräinen | ||
| nominatiivi | norska | norskan | – | – | |
| akkusatiivi | norsku | norskuna | – | – | |
| datiivi | norsku | norskunni | – | – | |
| genetiivi | norsku | norskunnar | – | – | |
norska f. (ei monikkoa)
- norjan kieli
Ruotsi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
norska
- (taivutusmuoto) yksikön yleissuvun heikko muoto sanasta norsk
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko muoto sanasta norsk
- (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta norsk
Substantiivi[muokkaa]
norska yl. (1) (yks. määr. norskan [luo], mon. epämäär. norskor [luo], mon. määr. norskorna [luo])
- norjalainen (naispuolinen)
Substantiivi[muokkaa]
norska yl. (yks. määr. norskan [luo], ei monikkoa)
- norjan kieli