nolous

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nolous (40)[1]

  1. se, että on nolo

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnolous/ tai /ˈnolou̯s/
  • tavutus: no‧lo‧us / no‧lous

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nolous noloudet
genetiivi nolouden nolouksien
partitiivi noloutta nolouksia
akkusatiivi nolous;
nolouden
noloudet
sisäpaikallissijat
inessiivi noloudessa nolouksissa
elatiivi noloudesta nolouksista
illatiivi nolouteen nolouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi noloudella nolouksilla
ablatiivi noloudelta nolouksilta
allatiivi noloudelle nolouksille
muut sijamuodot
essiivi noloutena nolouksina
translatiivi noloudeksi nolouksiksi
abessiivi noloudetta nolouksitta
instruktiivi nolouksin
komitatiivi nolouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo noloude-
vahva vartalo noloute-
konsonantti-
vartalo
nolout-

Etymologia[muokkaa]

sanan nolo vartalosta nolo- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nolous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40