nokare

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nokare (48)[1]

  1. pieni palanen jotakin kiinteää ainetta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnokɑreˣ/
  • tavutus: no‧ka‧re

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nokare nokareet
genetiivi nokareen nokareiden
nokareitten
partitiivi nokaretta nokareita
akkusatiivi nokare;
nokareen
nokareet
sisäpaikallissijat
inessiivi nokareessa nokareissa
elatiivi nokareesta nokareista
illatiivi nokareeseen nokareisiin
nokareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nokareella nokareilla
ablatiivi nokareelta nokareilta
allatiivi nokareelle nokareille
muut sijamuodot
essiivi nokareena nokareina
translatiivi nokareeksi nokareiksi
abessiivi nokareetta nokareitta
instruktiivi nokarein
komitatiivi nokareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nokaree-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
nokaret-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

voinokare

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nokare Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48