noeta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

noeta (74-D) (taivutus[luo])

  1. liata noella

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnoet̪ɑˣ/
  • tavutus: no‧e‧ta

Etymologia[muokkaa]

sanan noki vartalosta noe- ja suffiksista -ta[1]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • noeta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.