nirri

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nirri (5)[1]

  1. (arkikieltä) henki, yleensä surmaamistarkoituksessa
    nirri pois = henki pois; tappaa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnirːi/
  • tavutus: nir‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nirri nirrit
genetiivi nirrin nirrien
(nirrein)
partitiivi nirriä nirrejä
akkusatiivi nirri;
nirrin
nirrit
sisäpaikallissijat
inessiivi nirrissä nirreissä
elatiivi nirristä nirreistä
illatiivi nirriin nirreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nirrillä nirreillä
ablatiivi nirriltä nirreiltä
allatiivi nirrille nirreille
muut sijamuodot
essiivi nirrinä nirreinä
translatiivi nirriksi nirreiksi
abessiivi nirrittä nirreittä
instruktiivi nirrein
komitatiivi nirreine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nirri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nirri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5