nauraminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nauraminen (38)
- (fysiologia) nauru, yleensä myönteisten tuntemusten refleksinen ilmaus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nauraminen | nauramiset |
| genetiivi | nauramisen | nauramisten nauramisien |
| partitiivi | nauramista | nauramisia |
| akkusatiivi | nauraminen; nauramisen |
nauramiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nauramisessa | nauramisissa |
| elatiivi | nauramisesta | nauramisista |
| illatiivi | nauramiseen | nauramisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nauramisella | nauramisilla |
| ablatiivi | nauramiselta | nauramisilta |
| allatiivi | nauramiselle | nauramisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nauramisena (nauramisna) |
nauramisina |
| translatiivi | nauramiseksi | nauramisiksi |
| abessiivi | nauramisetta | nauramisitta |
| instruktiivi | – | nauramisin |
| komitatiivi | – | nauramisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nauramise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nauramis- | |
Käännökset[muokkaa]
Ks. nauru