naukua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

naukua (52-D) (taivutus[luo])

  1. kissasta, joistakin muista kissaeläimistä ja eräistä linnuista: pitää niille ominaista ääntä
    Kissat naukuivat.
  2. (halventava) pyytää surkealla valittavalla äänellä, ruikuttaen (muulloinkin, kun puhuja haluaa osoittaa kokevansa pyynnön aiheettomaksi tai tarpeettomasti toistetuksi)
    Työntekijät olivat taas naukumassa lisää etuisuuksia itselleen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnɑu̯kuɑˣ/
  • tavutus: nau‧ku‧a

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • syödä niin, että napa naukuu = syödä vatsansa täyteen

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • naukua Kielitoimiston sanakirjassa