nakertaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
nakertaa (54-K) (taivutus[luo])[1]
- jyrsiä jotakin kovaa hampailla (yleensä hiiristä, muista jyrsijöistä)
- (kuvaannollisesti) pienentää jotakin pala kerrallaan
- nakertaa kansan luottamusta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnɑkert̪ɑːˣ/
- tavutus: na‧ker‧taa
Etymologia[muokkaa]
-rta-johdos deskriptiivisestä vartalosta[2]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: nakerrella
Aiheesta muualla[muokkaa]
- nakertaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 54-K
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 328 rtA- ja ltA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.