nainti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nainti (5-J)[1]

  1. ottaminen aviopuolisoksi, avioituminen
  2. (puhekieltä) yhdyntä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnɑi̯nt̪i/
  • tavutus: nain‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nainti nainnit
genetiivi nainnin naintien
(naintein)
partitiivi naintia nainteja
akkusatiivi nainti;
nainnin
nainnit
sisäpaikallissijat
inessiivi nainnissa nainneissa
elatiivi nainnista nainneista
illatiivi naintiin nainteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nainnilla nainneilla
ablatiivi nainnilta nainneilta
allatiivi nainnille nainneille
muut sijamuodot
essiivi naintina nainteina
translatiivi nainniksi nainneiksi
abessiivi nainnitta nainneitta
instruktiivi nainnein
komitatiivi nainteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nainni-
vahva vartalo nainti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

nyrkkinainti, poikkinainti

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nainti Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-J