nöyryyttäjä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nöyryyttäjä (10)
- henkilö tai yhteisö, joka saattaa toisen tai toisia nöryyttävään tilaan tai tilanteeseen.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nöyryyttäjä | nöyryyttäjät |
| genetiivi | nöyryyttäjän | nöyryyttäjien (nöyryyttäjäin) |
| partitiivi | nöyryyttäjää | nöyryyttäjiä |
| akkusatiivi | nöyryyttäjä; nöyryyttäjän |
nöyryyttäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nöyryyttäjässä | nöyryyttäjissä |
| elatiivi | nöyryyttäjästä | nöyryyttäjistä |
| illatiivi | nöyryyttäjään | nöyryyttäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nöyryyttäjällä | nöyryyttäjillä |
| ablatiivi | nöyryyttäjältä | nöyryyttäjiltä |
| allatiivi | nöyryyttäjälle | nöyryyttäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nöyryyttäjänä | nöyryyttäjinä |
| translatiivi | nöyryyttäjäksi | nöyryyttäjiksi |
| abessiivi | nöyryyttäjättä | nöyryyttäjittä |
| instruktiivi | – | nöyryyttäjin |
| komitatiivi | – | nöyryyttäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nöyryyttäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö tai yhteisö, joka saattaa toisen tai toisia tilanteeseen.
|