näkyvä
 |
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
näkyvä (10) (komparatiivi näkyvämpi, superlatiivi näkyvin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka on näkökyvyn avulla havaittavissa
- (kuvaannollisesti) sellainen, joka on ilmiselvästi todettavissa
- sellainen, jolla on näkyvyyttä, tunnettu
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnækyʋæ/
- tavutus: nä‧ky‧vä
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Vieruskäsitteet[muokkaa]
Lähikäsitteet[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: näkyvästi
Synonyymit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- näkyvä Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
näkyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä näkyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | näkyvä | näkyvät |
| genetiivi | näkyvän | näkyvien (näkyväin) |
| partitiivi | näkyvää | näkyviä |
| akkusatiivi | näkyvä; näkyvän | näkyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | näkyvässä | näkyvissä |
| elatiivi | näkyvästä | näkyvistä |
| illatiivi | näkyvään | näkyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | näkyvällä | näkyvillä |
| ablatiivi | näkyvältä | näkyviltä |
| allatiivi | näkyvälle | näkyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | näkyvänä | näkyvinä |
| translatiivi | näkyväksi | näkyviksi |
| abessiivi | näkyvättä | näkyvittä |
| instruktiivi | – | näkyvin |
| komitatiivi | – | näkyvine |