myrtti

Wikisanakirjasta
[1] Myrtti

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

myrtti (5)

  1. meillä huonekasvina viljeltävä ikivihreä eurooppalainen koristepensas (Myrtus communis)
  2. myrttien (Myrtus) suvun kasvi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmyrt̪ːi/
  • tavutus: myrt‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi myrtti myrtit
genetiivi myrtin myrttien
(myrttein)
partitiivi myrttiä myrttejä
akkusatiivi myrtti;
myrtin
myrtit
sisäpaikallissijat
inessiivi myrtissä myrteissä
elatiivi myrtistä myrteistä
illatiivi myrttiin myrtteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi myrtillä myrteillä
ablatiivi myrtiltä myrteiltä
allatiivi myrtille myrteille
muut sijamuodot
essiivi myrttinä myrtteinä
translatiivi myrtiksi myrteiksi
abessiivi myrtittä myrteittä
instruktiivi myrtein
komitatiivi myrtteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo myrti-
vahva vartalo myrtti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

ruotsin murteellinen myrtt < latinan sanasta myrtus < muinaiskreikan sanasta μύρτος (múrtos) < tuntematonta alkuperää[1]

Käännökset[muokkaa]

Alapuolella olevat käännökset on merkitty tarkistettaviksi. Käännöksien sijoittamisessa tai niiden aitoudessa on ongelmia. Jos käännös on oikea, sijoita se yllä olevista taulukoista oikeaan.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

myrttiseppele, suomyrtti

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • myrtti Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 91. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.