myötä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

myötä

  1. mukana, mukaan
  2. puolesta, puolelle

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmyø̯t̪æ/, [ˈmyø̞t̪æ]
  • tavutus: myö‧tä

Etymologia[muokkaa]

Partikkelistunut partitiivi substantiivista *myö < suomalais-ugrilaisen kantakielen *müƞä. Vrt. sukukielten sanoihin: saamen mâƞƞe ’taka-, perä’, ersän ḿejl’e ’myöhemmin, jälkeen’, marin mö·ƞgə᷾ ’jälkeen, perään’, unkarin mögé ’taakse’.[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

myötäaallokko, myötäaurinko, myötäeläjä, myötäelää, myötäjuoksija, myötäkarva, myötäkarvaan, myötäkäyminen, myötälaskos, myötämaa, myötämieli, myötämielinen, myötämäki, myötäote, myötäpäivään, myötäsukaan, myötäsyntyinen, myötätunto, myötätuntoinen, myötätuuli, myötävaikuttaa, myötävaikutus, myötävalo, myötävirta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • myötä Kielitoimiston sanakirjassa

Postpositio[muokkaa]

myötä

  1. mukana, kanssa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.