myöntäjä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

myöntäjä (10)

  1. taho, joka myöntää tai on myöntänyt jonkin (luvan tms.)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmyø̯nt̪æjæ/
  • tavutus: myön‧tä‧jä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi myöntäjä myöntäjät
genetiivi myöntäjän myöntäjien
(myöntäjäin)
partitiivi myöntäjää myöntäjiä
akkusatiivi myöntäjä;
myöntäjän
myöntäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi myöntäjässä myöntäjissä
elatiivi myöntäjästä myöntäjistä
illatiivi myöntäjään myöntäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi myöntäjällä myöntäjillä
ablatiivi myöntäjältä myöntäjiltä
allatiivi myöntäjälle myöntäjille
muut sijamuodot
essiivi myöntäjänä myöntäjinä
translatiivi myöntäjäksi myöntäjiksi
abessiivi myöntäjättä myöntäjittä
instruktiivi myöntäjin
komitatiivi myöntäjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo myöntäjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]