muukalaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

muukalaisuus (40)

  1. se, että on muukalainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmuːkɑˌlɑi̯suːs/
  • tavutus: muu‧ka‧lai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi muukalaisuus muukalaisuudet
genetiivi muukalaisuuden muukalaisuuksien
partitiivi muukalaisuutta muukalaisuuksia
akkusatiivi muukalaisuus;
muukalaisuuden
muukalaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi muukalaisuudessa muukalaisuuksissa
elatiivi muukalaisuudesta muukalaisuuksista
illatiivi muukalaisuuteen muukalaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi muukalaisuudella muukalaisuuksilla
ablatiivi muukalaisuudelta muukalaisuuksilta
allatiivi muukalaisuudelle muukalaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi muukalaisuutena muukalaisuuksina
translatiivi muukalaisuudeksi muukalaisuuksiksi
abessiivi muukalaisuudetta muukalaisuuksitta
instruktiivi muukalaisuuksin
komitatiivi muukalaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo muukalaisuude-
vahva vartalo muukalaisuute-
konsonantti-
vartalo
muukalaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan muukalainen vartalosta muukalais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]