muta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

muta (10-F)

Wikipedia
Katso artikkeli Muta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. rapa, märkä savi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmut̪ɑ/
  • tavutus: mu‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi muta mudat
genetiivi mudan mutien
(mutain)
partitiivi mutaa mutia
akkusatiivi muta;
mudan
mudat
sisäpaikallissijat
inessiivi mudassa mudissa
elatiivi mudasta mudista
illatiivi mutaan mutiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mudalla mudilla
ablatiivi mudalta mudilta
allatiivi mudalle mudille
muut sijamuodot
essiivi mutana mutina
translatiivi mudaksi mudiksi
abessiivi mudatta muditta
instruktiivi mudin
komitatiivi mutine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo muda-
vahva vartalo muta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

järvimuta, mutakerros, mutakerrostuma, mutakuono, mutakylpy, mutapaini, pohjamuta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • muta Kielitoimiston sanakirjassa
  • muta Tieteen termipankissa

Esperanto[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

muta

  1. mykkä

Ido[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

muta

  1. mykkä

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

muta f. (monikko mute)[luo]

  1. sulkasato

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

muta yl. (1) (yks. määr. mutan[luo], mon. epämäär. mutor [luo], mon. määr. mutorna [luo])

  1. lahjus

Verbi[muokkaa]

muta (1)

  1. lahjoa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • muta Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)