muro

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

muro (1)

  1. rapeaksi paahdettu viljanjyvä, joita syödään erityisesti aamiaiseksi maidon kanssa
    Syön joskus muroja aamiaiseksi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmuro/
  • tavutus: mu‧ro

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi muro murot
genetiivi muron murojen
partitiivi muroa muroja
akkusatiivi muro;
muron
murot
sisäpaikallissijat
inessiivi murossa muroissa
elatiivi murosta muroista
illatiivi muroon muroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi murolla muroilla
ablatiivi murolta muroilta
allatiivi murolle muroille
muut sijamuodot
essiivi murona muroina
translatiivi muroksi muroiksi
abessiivi murotta muroitta
instruktiivi muroin
komitatiivi muroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo muro-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Muru-sanan murteellinen variantti, joka on merkinnyt alunperin ’pientä palasta, sirua’. ’Aamiaishiutale’-merkitys on käännöslaina englannin crisp-sanasta 1960-luvulta.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

lesemuro, maissimuro, murokeksi, murokakku, muroleivos, murotaikina, riisimuro

Idiomit[muokkaa]

  • kusta muroihin – (alatyyliä) tehdä vahinkoa tai harmia jollekin
  • omiin muroihin ei pidä pissiä – (alatyyliä) ei liata omaa pesää

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • muro Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

muro m. (monikko muros)

  1. muuri
  2. ulkoseinä, seinä

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • muro Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Esperanto[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

muro (yks. akk. muron; mon. muroj, mon. akk. murojn)

  1. seinä

Liittyvät sanat[muokkaa]

Ido[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

muro

  1. seinä

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

muro m. (monikko muri[luo])

  1. muuri
  2. seinä
  3. (monikossa) mura f. mon.: kaupungin tai linnoituksen muuri

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

murō

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta murus
  2. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta murus

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana muro.