murkina

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

murkina (12)[1]

  1. (puhekieltä) ruoka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmurkinɑ/
  • tavutus: mur‧ki‧na

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi murkina murkinat
genetiivi murkinan murkinoiden
murkinoitten
(murkinain)
partitiivi murkinaa murkinoita
akkusatiivi murkina;
murkinan
murkinat
sisäpaikallissijat
inessiivi murkinassa murkinoissa
elatiivi murkinasta murkinoista
illatiivi murkinaan murkinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi murkinalla murkinoilla
ablatiivi murkinalta murkinoilta
allatiivi murkinalle murkinoille
muut sijamuodot
essiivi murkinana murkinoina
translatiivi murkinaksi murkinoiksi
abessiivi murkinatta murkinoitta
instruktiivi murkinoin
komitatiivi murkinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo murkina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[2]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • murkina Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.