munia

Suomi

Substantiivi

munia

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta [[{{{2}}}#muna|{{{2}}}]]

Verbi

munia (61) (taivutus)

1. tuottaa munia jälkeläisten aikaansaamiseksi tai elintarvikkeiden jakeluketjuun
2. (ihmisestä) tunaroida

Etymologia

sanasta muna johtimella -ia

Käännökset

englanti: lay an egg espanja: poner (huevo)

ranska: pondre