muna
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
muna (10)
- munivan eläimen (linnun tai matelijan) tuottama alkio, joka kehittyy sitä ympäröivän kuoren sisällä itsenäiseksi yksilöksi
- kananmuna elintarvikkeena
- Tuo kaupasta munia.
- (slangi, alatyyli) siitin
- (slangi, alatyyli) kives
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | muna | munat |
| genetiivi | munan | munien (munain) |
| partitiivi | munaa | munia |
| akkusatiivi | muna; munan | munat |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | munassa | munissa |
| elatiivi | munasta | munista |
| illatiivi | munaan | muniin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | munalla | munilla |
| ablatiivi | munalta | munilta |
| allatiivi | munalle | munille |
| Muut | ||
| essiivi | munana | munina |
| translatiivi | munaksi | muniksi |
| abessiivi | munatta | munitta |
| instruktiivi | – | munin |
| komitatiivi | – | munine- + omistusliite |
[muokkaa] Etymologia
kantauralin *muna 'muna, kives'
[muokkaa] Käännökset
1. linnun tai matelijan muna
2. siitin
|
2. kives
|
[muokkaa] Liittyvät sanat
- kananmuna, munakas, munata, munia, munanjohdin, munasarja, munasolu, mätämuna, pesämuna, keltuainen, valkuainen
[muokkaa] Vepsä
[muokkaa] Substantiivi
muna
- muna
[muokkaa] Viro
[muokkaa] Substantiivi
muna
- muna
- kananmuna