muistutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
muistutus (39)
- muistuttaminen; muistamisen apuväline
- Lisään kalenteriin muistutuksen, ettei unohdu.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmui̯st̪ut̪us/
- tavutus: muis‧tu‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | muistutus | muistutukset |
genetiivi | muistutuksen | muistutusten muistutuksien |
partitiivi | muistutusta | muistutuksia |
akkusatiivi | muistutus; muistutuksen |
muistutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | muistutuksessa | muistutuksissa |
elatiivi | muistutuksesta | muistutuksista |
illatiivi | muistutukseen | muistutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | muistutuksella | muistutuksilla |
ablatiivi | muistutukselta | muistutuksilta |
allatiivi | muistutukselle | muistutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | muistutuksena | muistutuksina |
translatiivi | muistutukseksi | muistutuksiksi |
abessiivi | muistutuksetta | muistutuksitta |
instruktiivi | – | muistutuksin |
komitatiivi | – | muistutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | muistutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
muistutus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä muistuttaa (muistut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. muistuttaminen; muistamisen apuväline
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- muistutus Kielitoimiston sanakirjassa