muinaisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
muinaisuus (40)
- hyvin kaukainen menneisyys
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmui̯nɑi̯suːs/
- tavutus: mui‧nai‧suus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muinaisuus | muinaisuudet |
| genetiivi | muinaisuuden | muinaisuuksien |
| partitiivi | muinaisuutta | muinaisuuksia |
| akkusatiivi | muinaisuus; muinaisuuden |
muinaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muinaisuudessa | muinaisuuksissa |
| elatiivi | muinaisuudesta | muinaisuuksista |
| illatiivi | muinaisuuteen | muinaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muinaisuudella | muinaisuuksilla |
| ablatiivi | muinaisuudelta | muinaisuuksilta |
| allatiivi | muinaisuudelle | muinaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muinaisuutena | muinaisuuksina |
| translatiivi | muinaisuudeksi | muinaisuuksiksi |
| abessiivi | muinaisuudetta | muinaisuuksitta |
| instruktiivi | – | muinaisuuksin |
| komitatiivi | – | muinaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | muinaisuude- | |
| vahva vartalo | muinaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
muinaisuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan muinainen vartalosta muinais- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. hyvin kaukainen menneisyys
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- muinaisuus Kielitoimiston sanakirjassa