mora
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mora (10)
- (kielitiede) tavua pienempi kielen yksikkö, suomessa tavun ydin ja sitä seuraavat äänteet
- Sanan ”kiulu” ensimmäisessä tavussa on kaksi moraa, jälkimmäinen puolestaan on yksimorainen.
- (puhekieltä) puukko
- Haluutsä morasta kylkeen?
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mora | morat |
| genetiivi | moran | morien (morain) |
| partitiivi | moraa | moria |
| akkusatiivi | mora; moran |
morat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | morassa | morissa |
| elatiivi | morasta | morista |
| illatiivi | moraan | moriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | moralla | morilla |
| ablatiivi | moralta | morilta |
| allatiivi | moralle | morille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | morana | morina |
| translatiivi | moraksi | moriksi |
| abessiivi | moratta | moritta |
| instruktiivi | – | morin |
| komitatiivi | – | morine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mora- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. tavua pienempi kielen yksikkö
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- mora Tieteen termipankissa
Espanja[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
mora
- (taivutusmuoto) feminiini sanasta moro
Kroaatti[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mora
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta more
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivi sanasta more
- (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta more
- (taivutusmuoto) monikon akkusatiivi sanasta more
- (taivutusmuoto) monikon vokatiivi sanasta more
Verbi[muokkaa]
mora
- (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä morati