monarkia

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Monarkia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

monarkia (12)[1]

  1. hallitusmuoto, jossa valtion johdossa on asemansa perinyt tai vaalilla valittu monarkki. Monarkia voi olla absoluuttinen eli rajaton yksinvalta, perustuslaillinen tai parlamentaarinen. Monarkioista käytetään nimityksiä keisarikunta, kuningaskunta tai ruhtinaskunta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmonɑrˌkiɑ/
  • tavutus: mo‧nar‧ki‧a

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi monarkia monarkiat
genetiivi monarkian monarkioiden
monarkioitten
(monarkiain)
partitiivi monarkiaa monarkioita
akkusatiivi monarkia;
monarkian
monarkiat
sisäpaikallissijat
inessiivi monarkiassa monarkioissa
elatiivi monarkiasta monarkioista
illatiivi monarkiaan monarkioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi monarkialla monarkioilla
ablatiivi monarkialta monarkioilta
allatiivi monarkialle monarkioille
muut sijamuodot
essiivi monarkiana monarkioina
translatiivi monarkiaksi monarkioiksi
abessiivi monarkiatta monarkioitta
instruktiivi monarkioin
komitatiivi monarkioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo monarkia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kaksoismonarkia

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12