mit

Katso myös: mít ja mît

Ranska

Verbi

mit

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mettre

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui mit
määräinen	mitului
monikko	unor mituri
määräinen	miturilor

mit n. (määräinen: mitul, monikko: mituri, määräinen: miturile)

1. myytti

Saksa

Prepositio

mit (+ datiivi)

1. kanssa

   Sie kam mit mir.

   Hän tuli minun kanssani.

2. ilmaisee ominaisuutta; jossa/jolla on jotakin/jokin

   ein Haus ~ Balkon talo, jossa on parveke

3. ilmaisee välinettä; -lla/-llä, jonkin avulla

   Sie zerschlug das Fenster mit einem Hammer.

   Hän särki ikkunan vasaralla.

Huomautukset

• Tietyt verbit vaativat määreekseen nimenomaan tätä prepositiota ja objektia.

perusverbit: anbinden, ankommen, auskommen, niederkommen, rechnen, schlafen, umgehen, vergleichen

refleksiiviset: abfinden, anlegen, auseinandersetzen, beschäftigen, einlassen

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: damit, womit