mimesis
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mimesis (39)
- (kirjallisuudentutkimus) kertomisen tilanne, jossa kertoja pyrkii antamaan vaikutelman jonkun muun puheesta
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mimesis | mimesikset |
genetiivi | mimesiksen | mimesisten mimesiksien |
partitiivi | mimesistä | mimesiksiä |
akkusatiivi | mimesis; mimesiksen |
mimesikset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mimesiksessä | mimesiksissä |
elatiivi | mimesiksestä | mimesiksistä |
illatiivi | mimesikseen | mimesiksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mimesiksellä | mimesiksillä |
ablatiivi | mimesikseltä | mimesiksiltä |
allatiivi | mimesikselle | mimesiksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mimesiksenä | mimesiksinä |
translatiivi | mimesikseksi | mimesiksiksi |
abessiivi | mimesiksettä | mimesiksittä |
instruktiivi | – | mimesiksin |
komitatiivi | – | mimesiksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | mimesikse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
mimesis- |
Käännökset[muokkaa]
1. kirjallisuudentutkimuksessa
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: mimeettinen
Vastakohdat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Lähteet[muokkaa]
- Kantokorpi, Lyytikäinen, Viikari. Runousopin perusteet. Helsinki: Yliopistopaino, 2005. ISBN 951-570-644-0: s. 161