mikä

Wikisanakirjasta
Katso myös: Mika

Suomi[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

mikä (51)

  1. (interrogatiivinen, adjektiivinen ja substantiivinen) viittaa asiaan tai esineeseen kysymyslauseissa
    Mikä tämä on?
    Mikä näistä?
  2. (relatiivinen) viittaa koko edelliseen lauseeseen, eläimeen tai elottomaan asiaan viittaavaan pronominiin tai superlatiiviin
    Hän osti auton, mikä ilahdutti minua suuresti. 'Minua ilahdutti se, että hän osti auton.'
    vrt.
    Hän osti auton, joka ilahdutti minua suuresti. 'Minua ilahdutti auto, jonka hän osti.'
  3. (indefiniittinen, substantiivinen) se, joka (viittaa eläimeen, esineeseen tai asiaan)
    Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmikæ/
  • tavutus: mi‧kä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mikä mitkä
genetiivi minkä minkä
partitiivi mitä mitä
akkusatiivi mikä; minkä mitkä
sisäpaikallissijat
inessiivi missä missä
elatiivi mistä mistä
illatiivi mihin
(mihinkä)
mihin
(mihinkä)
ulkopaikallissijat
adessiivi millä millä
ablatiivi miltä miltä
allatiivi mille
(millekä)
mille
(millekä)
muut sijamuodot
essiivi minä minä
translatiivi miksi
(miksikä)
miksi
(miksikä)
abessiivi
instruktiivi
komitatiivi

Huomautukset[muokkaa]

  • (Interrogatiivipronomini:) Pronominin yksikkö- ja monikkomuodot ovat nominatiivia lukuun ottamatta identtisiä.
  • Pronominin illatiivi-, allatiivi- ja translatiivimuodoissa esiintyy varsinkin itämurteissa vielä loppuosa -kä, mutta muoto esiintyy toisinaan myös yleiskielessä.
  • Pronominilla on myös adverbiaalisia sijamuotoja, niissä esiintyy joskus sama loppuosa -kä:
minne tai minnekä (yksikön sublatiivi)
milloin tai milloinka (yksikön temporaali)
miten tai mitenkä (yksikön kausatiivi)

Etymologia[muokkaa]

mi + -kä

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mikä Kielitoimiston sanakirjassa