mielistelijä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mielistelijä (12)
- henkilö, joka mielistelee
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mielistelijä | mielistelijät |
| genetiivi | mielistelijän | mielistelijöiden mielistelijöitten (mielistelijäin) |
| partitiivi | mielistelijää | mielistelijöitä |
| akkusatiivi | mielistelijä; mielistelijän |
mielistelijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mielistelijässä | mielistelijöissä |
| elatiivi | mielistelijästä | mielistelijöistä |
| illatiivi | mielistelijään | mielistelijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mielistelijällä | mielistelijöillä |
| ablatiivi | mielistelijältä | mielistelijöiltä |
| allatiivi | mielistelijälle | mielistelijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mielistelijänä | mielistelijöinä |
| translatiivi | mielistelijäksi | mielistelijöiksi |
| abessiivi | mielistelijättä | mielistelijöittä |
| instruktiivi | – | mielistelijöin |
| komitatiivi | – | mielistelijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mielistelijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- mielistelijä Kielitoimiston sanakirjassa