mestaus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mestaus (39)[1]

  1. tappaminen katkaisemalla kaula, erityisesti tällä menetelmällä toteutettu kuolemantuomion täytäntöönpano; se, että mestataan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmest̪ɑus/ tai /ˈmest̪ɑu̯s/
  • tavutus: mes‧ta‧us / mes‧taus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mestaus mestaukset
genetiivi mestauksen mestausten
mestauksien
partitiivi mestausta mestauksia
akkusatiivi mestaus;
mestauksen
mestaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi mestauksessa mestauksissa
elatiivi mestauksesta mestauksista
illatiivi mestaukseen mestauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mestauksella mestauksilla
ablatiivi mestaukselta mestauksilta
allatiivi mestaukselle mestauksille
muut sijamuodot
essiivi mestauksena mestauksina
translatiivi mestaukseksi mestauksiksi
abessiivi mestauksetta mestauksitta
instruktiivi mestauksin
komitatiivi mestauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mestaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
mestaus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kirvesmestaus, mestauskirves, mestauslava, mestauspiilu, mestauspölkky

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mestaus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39