merilohi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
merilohi (23)
- syyskutuinen vaelluskala (Salmo salar), joka aloittaa kutujokeen nousun jo keväällä. Kuoriutuneet poikaset viihtyvät kotijoessaan 2–5 vuotta, jonka jälkeen ne lähtevät merivaellukselle. Meressä oleskelua kestää 2–4 vuotta, jonka jälkeen ne aloittavat noin 4–15 kg:n painoisena nousun kudulle.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmeriˌlohi/
- tavutus: me‧ri‧lo‧hi
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | merilohi | merilohet |
| genetiivi | merilohen | merilohien |
| partitiivi | merilohta | merilohia |
| akkusatiivi | merilohi; merilohen |
merilohet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | merilohessa | merilohissa |
| elatiivi | merilohesta | merilohista |
| illatiivi | meriloheen | merilohiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | merilohella | merilohilla |
| ablatiivi | merilohelta | merilohilta |
| allatiivi | merilohelle | merilohille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | merilohena | merilohina |
| translatiivi | meriloheksi | merilohiksi |
| abessiivi | merilohetta | merilohitta |
| instruktiivi | – | merilohin |
| komitatiivi | – | merilohine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | merilohe- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
meriloh- | |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista meri ja lohi
Käännökset[muokkaa]
1. kalalaji
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- merilohi Kielitoimiston sanakirjassa