mennyt

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

mennyt (47)

  1. entinen
    mennyt aika
    Mennyt talvi oli vähäluminen.
  2. (runollinen) menehtynyt, kuollut (henkilöstä)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmenːyt̪/
  • tavutus: men‧nyt

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mennyt menneet
genetiivi menneen menneiden
menneitten
partitiivi mennyttä menneitä
akkusatiivi mennyt; menneen menneet
sisäpaikallissijat
inessiivi menneessä menneissä
elatiivi menneestä menneistä
illatiivi menneeseen menneisiin
menneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi menneellä menneillä
ablatiivi menneeltä menneiltä
allatiivi menneelle menneille
muut sijamuodot
essiivi menneenä menneinä
translatiivi menneeksi menneiksi
abessiivi menneettä menneittä
instruktiivi mennein
komitatiivi menneine

Substantiivi[muokkaa]

mennyt

  1. aikaisempi aika ja sen tapahtumat
    Huonoina aikoina monien ajatukset viipyilevät menneessä.
    Menneitä on turha muistella.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

edesmennyt, ohimennyt, poismennyt

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mennyt Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

mennyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä mennä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mennyt menneet
genetiivi menneen menneiden
menneitten
partitiivi mennyttä menneitä
akkusatiivi mennyt; menneen menneet
sisäpaikallissijat
inessiivi menneessä menneissä
elatiivi menneestä menneistä
illatiivi menneeseen menneisiin
menneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi menneellä menneillä
ablatiivi menneeltä menneiltä
allatiivi menneelle menneille
muut sijamuodot
essiivi menneenä menneinä
translatiivi menneeksi menneiksi
abessiivi menneettä menneittä
instruktiivi mennein
komitatiivi menneine