menevä
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
menevä (10) (komparatiivi menevämpi, superlatiivi menevin) (taivutus[luo])
- nopea, vauhdikas, halukas menemään
- Täällä soitetaan menevää musiikkia.
- Nuoriso on vanhojen mielestä menevää ja usein kuritonta.
- Menevä ravuri on omistajalleen mieleen.
- kaupaksi käyvä
- Otamme myyntiin vain meneviä tuotteita.
- Viime kauden mallit eivät enää ole kovin meneviä.
Etymologia[muokkaa]
- 1. partisiippi verbistä mennä
Käännökset[muokkaa]
1. vauhdikas
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- menevä Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
menevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä mennä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | menevä | menevät |
| genetiivi | menevän | menevien (meneväin) |
| partitiivi | menevää | meneviä |
| akkusatiivi | menevä; menevän | menevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | menevässä | menevissä |
| elatiivi | menevästä | menevistä |
| illatiivi | menevään | meneviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | menevällä | menevillä |
| ablatiivi | menevältä | meneviltä |
| allatiivi | menevälle | meneville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | menevänä | menevinä |
| translatiivi | meneväksi | meneviksi |
| abessiivi | menevättä | menevittä |
| instruktiivi | – | menevin |
| komitatiivi | – | menevine |