mela

Wikisanakirjasta
Katso myös: Mela

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mela (9)

  1. kädessä pidettävä yksi- tai kaksilapainen varsi, jolla melotaan ja ohjataan venettä sitä veneen laitoihin tukematta
  2. (alatyyliä) penis

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmelɑ/, [ˈme̞lɑ̝]
  • tavutus: me‧la

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mela melat
genetiivi melan melojen
(melain)
partitiivi melaa meloja
akkusatiivi mela;
melan
melat
sisäpaikallissijat
inessiivi melassa meloissa
elatiivi melasta meloista
illatiivi melaan meloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi melalla meloilla
ablatiivi melalta meloilta
allatiivi melalle meloille
muut sijamuodot
essiivi melana meloina
translatiivi melaksi meloiksi
abessiivi melatta meloitta
instruktiivi meloin
komitatiivi meloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mela-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

airo, meloa, peräsin

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

perämela

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mela Kielitoimiston sanakirjassa

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mela f. (monikko mele)

  1. omena

Liittyvät sanat[muokkaa]

Kroaatti[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

mela

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfektin feminiini verbistä mesti
  2. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfektin neutrin monikko verbistä mesti