meininki
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (puhekieltä) aikomus
- Millainen meininki sinulla on tyttäreni suhteen.
- Oli vähän meininkiä alkaa rakennustyöt ensi kesänä.
- (puhekieltä) tunnelma, meno
- Onpa täällä hulvaton meininki.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmei̯niŋki/
- tavutus: mei‧nin‧ki
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | meininki | meiningit |
| genetiivi | meiningin | meininkien (meininkein) |
| partitiivi | meininkiä | meininkejä |
| akkusatiivi | meininki; meiningin |
meiningit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | meiningissä | meiningeissä |
| elatiivi | meiningistä | meiningeistä |
| illatiivi | meininkiin | meininkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | meiningillä | meiningeillä |
| ablatiivi | meiningiltä | meiningeiltä |
| allatiivi | meiningille | meiningeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | meininkinä | meininkeinä |
| translatiivi | meiningiksi | meiningeiksi |
| abessiivi | meiningittä | meiningeittä |
| instruktiivi | – | meiningein |
| komitatiivi | – | meininkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | meiningi- | |
| vahva vartalo | meininki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
ruotsin kielestä, mening
Käännökset[muokkaa]
1. aikomus
|
2. toiminta
|
Idiomit[muokkaa]
- tekemisen meininki
Aiheesta muualla[muokkaa]
- meininki Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-G