mansikka

Wikisanakirjasta
Katso myös: Mansikka
Mansikka

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mansikka (14-A)

  1. jokin runsaasti viljeltyjä ja villejä lajikkeita sisältävän ruusukasvisuvun Fragaria jäsen
    Mansikka on monivuotinen pitkärönsyinen ruoho.
    Mansikan kukkapohjus turpoaa punaiseksi ja meheväksi marjaa muistuttavaksi epähedelmäksi.
  2. mansikan marja, myös ainesanana
    Torilla on mansikkaa 5 euroa kilo.
    lähti mansikkaan, oli mansikassa, tuli mansikasta – lähti mansikoita poimimaan, oli mansikoita poimimassa, tuli mansikoita poimimasta (metsästä)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑnsikːɑ/
  • tavutus: man‧sik‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mansikka mansikat
genetiivi mansikan mansikoiden
mansikoitten
mansikkojen
(mansikkain)
partitiivi mansikkaa mansikoita
mansikkoja
akkusatiivi mansikka;
mansikan
mansikat
sisäpaikallissijat
inessiivi mansikassa mansikoissa
elatiivi mansikasta mansikoista
illatiivi mansikkaan mansikkoihin
mansikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mansikalla mansikoilla
ablatiivi mansikalta mansikoilta
allatiivi mansikalle mansikoille
muut sijamuodot
essiivi mansikkana mansikkoina
mansikoina
translatiivi mansikaksi mansikoiksi
abessiivi mansikatta mansikoitta
instruktiivi mansikoin
komitatiivi mansikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mansika-
vahva vartalo mansikka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Kenties kantasuomen mansikka < *mantikka. Johdos samasta kantavartalosta kuin esim. manner, mantu.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ahomansikka, hyötymansikka, kuukausimansikka, mansikankukka, mansikka-aika, mansikkahillo, mansikkajäätelö, mansikkakakku, mansikkamaa, mansikkamaito, mansikkamehu, mansikkapaikka, mansikkapelto, mansikkapuu, mansikkaviljelys, puutarhamansikka, ukkomansikka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mansikka Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Mansikka. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.