manner

Suomi

Substantiivi

manner

1. suuri yhtenäinen maa-alue meren keskellä, vrt. saari

   Afrikka on manner.

   Afrikan mantereen eteläisin kaupunki on nimeltään Kapkaupunki.

   Australian mannerta koettelee kesäisin kuivuus.

Synonyymit

• konttinentti, mannermaa, mantere

Käännökset

englanti: continent espanja: continente inarinsaame: nannaam italia: continente portugali: continente puola: kontynent

ruotsi: kontinent saksa: Festland n. tšekki: světadíl, kontinent venäjä: континент, материк viro: mander, kontinent

Huomautukset

1. taivutetuissa muodoissa yleensä lähtökohtana mantere

Liittyvät sanat

• maanosa
• mannerilmasto, mannerjää, mannerlaatta, mannermaa, marrelaatta
• Etelämanner

Englanti

Substantiivi

manner (monikko manners)

1. tapa, käytös
2. maneeri
3. tyyli
4. mon. käytöstavat