manaaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
manaaja (10)
- (uskonto) pappi, jolle piispa on luottanut erityisen tehtävän ajaa pois demoneita, erit. katolisessa kirkossa
- joku joka manaa esiin henkiä tms.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmɑnɑːjɑ/
- tavutus: ma‧naa‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | manaaja | manaajat |
genetiivi | manaajan | manaajien (manaajain) |
partitiivi | manaajaa | manaajia |
akkusatiivi | manaaja; manaajan |
manaajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | manaajassa | manaajissa |
elatiivi | manaajasta | manaajista |
illatiivi | manaajaan | manaajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | manaajalla | manaajilla |
ablatiivi | manaajalta | manaajilta |
allatiivi | manaajalle | manaajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | manaajana | manaajina |
translatiivi | manaajaksi | manaajiksi |
abessiivi | manaajatta | manaajitta |
instruktiivi | – | manaajin |
komitatiivi | – | manaajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | manaaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. pappi, joka ajaa pois demoneita
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- (kirkossa) eksorkisti
Aiheesta muualla[muokkaa]
- manaaja Kielitoimiston sanakirjassa