mana

Katso myös: mână

Suomi

Substantiivi

mana (9)

1. manala, tuonela, muinaissuomalaisessa mytologiassa paikka, johon kuolleiden sielut joutuvat; kuolema

   mennä manan maille

Substantiivi

mana (9)

1. polynesialaisessa mytologiassa kaikissa ihmisissä, eläimissä ja asioissa asuva voima
2. tietokonepeleissä ja roolipeleissä voima jota voi käyttää taikomiseen, taikavoima

Etymologia

• lainattu polynesialaisesta kielestä

Dobu

Substantiivi

mana

1. tuuli

Englanti

Substantiivi

mana

1. mana (mytologia, pelit)

   How much you got mana left? – Kuinka paljon sinulla on taikavoimaa jäljellä?

Ghari

Konjunktio

mana

1. (rinnastuskonjunktio) ja

Hano

Verbi

mana

1. nauraa

Indonesia

Adverbi

mana

1. (di mana) missä
2. (dari mana) mistä
3. (ke mana) mihin

Pronomini

yang mana

1. mikä

Kenyah

Verbi

mana

1. kokata, laittaa ruokaa

Madura

Verbi

mana

1. ampua

Maisin

Substantiivi

mana

1. kala

Malaiji

Konjunktio

mana

1. (di mana) missä
2. (dari mana) mistä
3. (ke mana) mihin

Misima

Substantiivi

mana

1. tuuli

Oirata

Substantiivi

mana

1. hedelmä

Portugali

Substantiivi

mana f.

1. sisko

Ruotsi

Verbi

man|a (1) (-ar, -ade, -at)

1. kehottaa, muistuttaa
2. manata, loihtia

Santa ana

Konjunktio

mana

1. ja

Suau

Substantiivi

mana

1. tuuli

Tanna

Substantiivi

mana (lounaismurteessa)

1. lintu

Teanu

Substantiivi

mana

1. kukka

Tonga

Substantiivi

mana

1. ukkonen

Tuvalu

Partikkeli

mana

1. futuurin konditionaalia ilmaiseva sana

Waropen

Substantiivi

mana

1. rasva