malka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

malka (9-D)

  1. olki- tai tuohikatolla oleva harjalta räystäälle ulottuva katemateriaalin painona käytetty halkaistu kuusipuinen seiväs
    Mikä mariana maloilla, se vappuna vaoilla. (sananparsi, sääennustus)
    Marianpäivänä (25.3.) on katolla saman verran lunta kuin vappuna pellolla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑlkɑ/, [ˈmɑ̝̝lkɑ̝]
  • tavutus: mal‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi malka malat
genetiivi malan malkojen
(malkain)
partitiivi malkaa malkoja
akkusatiivi malka;
malan
malat
sisäpaikallissijat
inessiivi malassa maloissa
elatiivi malasta maloista
illatiivi malkaan malkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi malalla maloilla
ablatiivi malalta maloilta
allatiivi malalle maloille
muut sijamuodot
essiivi malkana malkoina
translatiivi malaksi maloiksi
abessiivi malatta maloitta
instruktiivi maloin
komitatiivi malkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mala-
vahva vartalo malka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • balttilainen laina[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • malka silmässä
    1. (Raamattu) vuoden 1938 uudentestamentinsuomennoksessa ’silmässä oleva roska’, sananmukaisesti ’kärryn aisa’; Uudessa kirkkoraamatussa korvattu sanalla ’hirsi’ < perustuu Lähi-idän kulttuureissa suosittuun liioiteltujen vertauskuvien käyttöön

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • malka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).