mainari

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mainari (6)

  1. (amerikansuomea, arkikieltä) kaivosmies
    Chileläisen San Josen kuparikaivoksessa sortui 5. elokuuta 2010 kaivoskuilu, ja 33 mainaria jäi loukkuun maan alle yli 600 metrin syvyyteen. (savonsanomat.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑi̯nɑri/
  • tavutus: mai‧na‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mainari mainarit
genetiivi mainarin mainarien
mainareiden
mainareitten
partitiivi mainaria mainareita
mainareja
akkusatiivi mainari;
mainarin
mainarit
sisäpaikallissijat
inessiivi mainarissa mainareissa
elatiivi mainarista mainareista
illatiivi mainariin mainareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mainarilla mainareilla
ablatiivi mainarilta mainareilta
allatiivi mainarille mainareille
muut sijamuodot
essiivi mainarina mainareina
translatiivi mainariksi mainareiksi
abessiivi mainaritta mainareitta
instruktiivi mainarein
komitatiivi mainareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mainari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • englannin miner, alun perin amerikansuomea

Lainaukset[muokkaa]

1899. Järnefelt-Rauanheimo, Akseli. Suomalaiset Amerikassa.[1]

Mutta siellä alhaalla, kilometrin jopa syvempänäkin maan sisässä, on miehiä, rohkeita ja karastuneita. Siellä ontoissa lokeroissa he liikkuvat kun kotonaan, toiset (mainarit) ilmalla käypäin koneiden ja dynamiitin avulla särkien kalliota, toiset (trammarit) sitä kuormaten melkoisiin rautatievaunuihin.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mainari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Järnefelt-Rauanheimo, Akseli. Suomalaiset Amerikassa. Otava. Helsinki. 1899 (digitoitu versio, lataussivu): s. 103