maina

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

maina (9)

  1. (lähinnä monikossa) mainojen suvun (Acridotheres) laji tai yksilö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi maina mainat
genetiivi mainan mainojen
(mainain)
partitiivi mainaa mainoja
akkusatiivi maina;
mainan
mainat
sisäpaikallissijat
inessiivi mainassa mainoissa
elatiivi mainasta mainoista
illatiivi mainaan mainoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mainalla mainoilla
ablatiivi mainalta mainoilta
allatiivi mainalle mainoille
muut sijamuodot
essiivi mainana mainoina
translatiivi mainaksi mainoiksi
abessiivi mainatta mainoitta
instruktiivi mainoin
komitatiivi mainoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo maina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

celebesinmaina, intianmaina, jaavanmaina, kultamaina, kultanaamamaina, kultapäämaina, pihamaina, pitkäpyrstömaina, pyhämaina, riisimaina, sepelmaina, srilankanmaina, töyhtömaina, viidakkomaina

Substantiivi[muokkaa]

maina

  1. (taivutusmuoto) monikon essiivimuoto sanasta maa

Pukapuka[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

maina

  1. kuu