maanalainen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
maanalainen (38) (komparatiivi maanalaisempi, superlatiivi maanalaisin) (taivutus[luo])
- maanpinnan alainen, sellainen, joka on maan alla, maan alla sijaitseva tai elävä
- (kuvaannollisesti) salassa tapahtuva
- Myyräntyö on maanalaista toimintaa.
Käännökset[muokkaa]
1. maan alla sijaitseva
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- (eräissä erikoisyhteyksissä) hypogeeinen, ktooninen
Aiheesta muualla[muokkaa]
- maanalainen Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
maanalainen (38)
- metro
- Lontoon maanalaisen lakko on sekoittanut kaupungin perin pohjin.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmɑːnˌɑlɑi̯nen/
- tavutus: maan‧a‧lai‧nen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | maanalainen | maanalaiset |
| genetiivi | maanalaisen | maanalaisten maanalaisien |
| partitiivi | maanalaista | maanalaisia |
| akkusatiivi | maanalainen; maanalaisen |
maanalaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | maanalaisessa | maanalaisissa |
| elatiivi | maanalaisesta | maanalaisista |
| illatiivi | maanalaiseen | maanalaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | maanalaisella | maanalaisilla |
| ablatiivi | maanalaiselta | maanalaisilta |
| allatiivi | maanalaiselle | maanalaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | maanalaisena (maanalaisna) |
maanalaisina |
| translatiivi | maanalaiseksi | maanalaisiksi |
| abessiivi | maanalaisetta | maanalaisitta |
| instruktiivi | – | maanalaisin |
| komitatiivi | – | maanalaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | maanalaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
maanalais- | |
Käännökset[muokkaa]
1. metro
|
Ks. metro |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- maanalainen Kielitoimiston sanakirjassa