mönjä

Suomi

Substantiivi

mönjä (10)

1. (kemia) kirkkaanpunaisena väriaineena käytetty lyijy-yhdiste
2. (arkikieltä) epämääräinen tahmea aine

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	mönjä	mönjät
genetiivi	mönjän	mönjien (mönjäin)
partitiivi	mönjää	mönjiä
akkusatiivi	mönjä; mönjän	mönjät
Sisäpaikallissijat
inessiivi	mönjässä	mönjissä
elatiivi	mönjästä	mönjistä
illatiivi	mönjään	mönjiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	mönjällä	mönjillä
ablatiivi	mönjältä	mönjiltä
allatiivi	mönjälle	mönjille
Muut
essiivi	mönjänä	mönjinä
translatiivi	mönjäksi	mönjiksi
abessiivi	mönjättä	mönjittä
instruktiivi	–	mönjin
komitatiivi	–	mönjine- + omistusliite

Käännökset

1. väriaineena käytetty lyijy-yhdiste

englanti: minium, red lead

italia: minio m.

2. epämääräinen aine

englanti: goo

saksa: Geschmiere n.