männä

Suomi

Adjektiivi

männä [lopussa ei ole katkoa]

1. (murre) männy, männyt, viimi; itäsuomalainen muoto sanasta mennä

   Männä talavi oli aeka luminen.

   Männä juhannussa sato aeka niukalti.

   Mihin myö mahettiin jeähä männä kerralla?

Verbi

männä [lopussa on katko]

1. (murre) lähtä, itäsuomalainen muoto sanasta mennä

   Soattaa tästä jo männä.

Käännökset

• Kts. mennä